Tinttinen

Suunnitelmia

2009-03-24T14:40:01+02:00

Tämä itseskeen oleminen on alkanut tuntua kohtalaisen mukavalta. On se vaatinut opettelemista, mutta nyt olen jo aikalailla tottunut siihen. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa ja suunnitteilla on muutama mukava reissukin.

Varasimme pari viikkoa sitten kahden ystävän (E&M) kanssa Thaimaan matkan ensi vuoden tammikuuhun. Otimme turvallisen pakettimatkan, neljä päivää Bangkokissa ja seitsemän päivää Koh Samuilla. Meistä kun ei yksikään ole niin kaukana vielä käynnyt. Matka tuntuu nyt kauakiselta, mutta kai tämä reilu yhdeksän kuukautta nopeasti menee:).

Toukokuussa on tarkoituksen lähteä viettämään Riikaan hyvän ystäväni kanssa yhteisiä viiskymppisiä. Minä ja ystäväni H. täytämme molemma 25 vuotta toukokuussa ja päätimme juhlistaa sitä yhdessä. Matkaa ei ole vielä varattunu mutta tarkoituksen on sitä suunnitella parin viikon päästä kun näemme toisemme pitkästä aikaan.

Lisäksi minun pitäisi lähteä käymään Levillä kevään/kesän aikana tapaamassa pitkästä aikaan ihanaa ystävääni A:ta. On mennyt jo liian pitkään ettemme ole nähneet toisiamme. On jo kova ikävä yhdessä olemista ja jutustelua. A:n kanssa muutimme samalta paikka kunnalta opiskelmaan todella kauaksi toisistamme, mutta yhteydenpito on pysynyt hyvänä siitä huolimatta. Ja häntä olen eniten nähnyt vanhoista ystävistäni satojen kilometrien välimatkasta huolimatta.

Mutta seuraava reissuni on ensi viikonloppuna kotikotiin. Olen käynyt viimeksi kotona ennen joulua, ja kerran vain hakemassa kissat sieltä hoidosta. Tiedossa on todennäiköisesti hyvää live-musiikkia hyvässä seurassa. Ja tietenkin saan kuulla kuulumiset vanhempieni Thaimaan matkasta:).

Tänänä kuitenkin on aloitetta yövuorot, jotta pääsen perjantaina viettämään kolmen päivän vapaita! Mutta nyt yökkäri pois päältä ja ulkovaatteet niskaan ja nauttimaan ulos keväisestä auringosta!! Ehkä se kevät sieltä jo tulee, vaikka lunta satoikin yöllä ainakin viisi senttiä!!Mur.

Nyt hidastan.

2009-02-05T03:16:01+02:00

Päätin äsken päivittää blogiani pitkästä aikaan. Ja näin teinkin. Mutta hetkessä tämä kaikki kirjoittamani teksti katosi kun painoin "Esikatsele"- painiketta. Hmm..kummallista. Päätin nyt siis olla kirjoittamatta kuulumisiani uudelleen. Päätin kertoa vain pääkohdat:

- Lopetin kuukausi sitten seitsemän ja puolen vuoden parisuhteen. Päätös oli hankala mutta harkittu.

- Luulen, että viime vuonna minuun meinasi iskeä uupumus.

- Opetteln nyt olemaan yksin ja itseskseni ensimmäsitä kertaa elämässäni. Paitsi onhan minulla ihanat kisut, Elmeri ja Roope:)

- Uusi vuokraasuntoni on ihana ja tuntui heti kodilta

Siinä ehkä tärkeimmät. Paitsi että, lupaan tänä vuonna hieman hidastaa tahtia ja opettelen vain olemaan:)

Alkuvuoden kuulumiset

2008-01-31T18:14:00+02:00

Nyt on kuukauden verran oikeaa työntekoa takana ja se on osoittautunut erittäin mieluisaksi. Enää ei tarvitse stressata koulutehväin palautuspäivistä ja siitä, että ne ovat menneet umpeen jo jopa viikkoja sitten ja tehtäväpino kasvaa pöydän nurkalla. Nyt saa jättää työmurheet töihin sieltä lähtiessä, eikä niitä tarvitse kotona miettiä. Lisäksi on mukava saada säännllösesti palkkaa ja voi tehdä erinäisiä hankintoja. Kaksi hankinnoista on jo tehty: astianpesukona sekä tallentava digiboxi. Listalla olisi vielä ainakin uusi sohva sekä ruokailuryhmä. Mutta tällä hetkellä joudun palkkani suuntamaan opintotukien takaisin maksuun. Yhden kuukauden peruin jo viime vuonna, mutta takaisin joudun vielä maksamaan kolme tukikuukautta lisää.

Mutta nyt pakkaan hansakat ja käsisiteet kassiin ja lähden nyrkkeilemään, mukavaa alkavaa helmikuuta!
--

Hups. Unohdin julkaista tämän ja olinkin jo treeneissä. Jan yt minusta tuntuu että huomenna minun käsivarteni ovat täynnä mustelmia...

Terkut maailmalta

2007-12-13T13:06:00+02:00

Aikaa on taas vierähtänyt viimekirjoituksestani melko runsaasti ja paljon on kerennyt tapahtua sinä aikana.

Tässä tärkeimmät:

- Opinnäytetyö valmistui ajallaan muutama viikko sitten, lisäksi sain kaikki rästit tehtyä
- Valmistun ensiviikolla, Jihuu!!
- Päätin mennä töihin viimekesäiseen työpaikaani valmitumisen jälkeen.
- Aloitin uuden harrastuksen, potkunyrkkeilyn. Ihan huippu laji!
- Saavuin eilen lomailemasta Frankfurtista, missä muistuttelin mieleeni sankasankieltä ja tutustuin paikallisiin herkkuihin hyvässä seurassa.

Nyt puran laukkuni, pesen pyykkiä ja lähden ulos syömään mieheni synttäreiden kunniaksi!

Työahdistusta?

2007-09-26T16:33:00+03:00

Olen hieman stressaantunut (edelleen) tuelvasta valmistumisestani ja sen myötä tulevasta työpaikasta. Sen tiedän että työpaikoista ei tule olemaan pulaa ja itse saa melkeinpä valita mihin menee töihin. Mutta tämä valinta ei olekaan niin helppoa. Olen kätytännössä luvannut mennä töihin vuoden vaihteen jälkeen viimekesän kesätyöpaikkaani. Paikka on kiva, työkaverit mukavia ja työ itsessään on monipuolista ja jo entuudestaan minulle tuttua, joten minun ei tarvitsisi jännittää töihin menoa.

Mutta tänään sain melko mielnkiintoisen työtarjouksen. Kyseessä olisi vuoden mittainen työsopimus ja aavistuksen parempi palkka, kuin siellä mihin olen jo suullisesti luvannut mennä. Suurempi palkka tietenkin houkuttelisi uuteen paikkaan töihin sekä se, että siellä saisin erittäin hyvää ja laaja-alaista pohjaa tulevaan ammattiini. Joten ongelmani on se, teenkö niin kuten olin jo aikasemmin sopinut ja aloitan urani tutussa ja turvallisessa paikassa vai otanko haasteen vastaan, minulle hieman vieraammassa paikassa? Ja tietenkin minua mietityttää se mitä työnanataja "ajattelee", jos peruisin töihin menon aiemmin sovittuun paikkaan. Toisaaltaan en ole mitään sopimusta vielä allekirjoittanut joten en ole vielä sitoutunut mihinkään...päätös vaan pitäisi tehdä melko pian, vaikken ole edes vielä valmistunut :)

Mutta nyt menen potemaan stressipäänsärkyä sänkyyn ja toivon että se menee pian ohi että pääsen illalla vielä uimaan.

Stressiä ja lomakuumetta

2007-09-19T19:08:00+03:00

Syksy on alkanut ja sen mukana koulu ja tietenkin edessä häämöittävä ammattiin valmistuminen. Stressiä on asian tiimoilta riittänyt, toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Tällä hetkellä aherran harjoittelussa viidettä viikkoa (kahdeksan viikkoa yhteensä) ja yritän sovittaa iltapäiviin ja vapaapäiviin mahdollisimman paljon opinnäytetyön tekoa. Alkuperäinen tarkoitus oli saada analysointi tehtyä kesän aikana, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen ryhmäläisten kesken (ja ehkä motivaation puute vaikutti asiaan) osoittautu mahdottomaksi. Mutta pääasia on se, että tällä hetkellä työ etenee mukavasti ja valmistuminen joulukuussa näyttää sittenkin mahdoliselta!:)

Stressiä lisää myös se, että olen luvannut rahanahneuksissani tehdä viikonloput harjoittelun lisäksi töitä. Eli käytännössä katsoen vapaapäivät/viikonloput ovat melko vähissä. Mutta se ei haittaa, koska joulukuun alussa minulle on tiedossa LOMA! Lähden ystäväni luo Frankfurtiin rentoutumaan. Tänään sain ostettua lentoliput, mikä aluksi osoittautui hieman hankalaksi johtuen siitä etten omista luottokorttia. Yritin saada liput ostettua mieheni kortilla, mutta lippuja pystyi ainoastaan ostamaan kortin haltijalle. Siispä jouduin hankkimaan liput matkatoimiston kautta 45€ euroa kalliimmalla kuin netistä olisin saanut. Loppusummaksi ei kuitenkaan tullut kuin 133€ jotan melko edullisesti pääsen lomailemaan. Vielä on hankittava passi, koska edellinen vanheni kesällä.

Kesä huristaa..

2007-07-03T22:00:00+03:00

..kovaa vauhtia eteenpäin. Olen ollut jo melkein kaksi kuukautta kesätöissä! Kivaa on ollut ja uutta olen kamalsti oppinut! Mutta oikeasti sairaanhoitajista on PULA!! Tämän huomaa siitä että hekilökunta joutuu jäämään tekemään tuplavuoroja ja osastoja joudutaan supistamaan/sulkemaan (tällöin sairaat ihmiset eivät saa tarvitsemaansa hoitoa) koska sijaisija ei ole. Ainut hyvä puoli tässä pulassa on se, että valmistuttuani työpaikka on varmasti taattu.Palkasta sanon sen verran, että peruspalkaa on saatava ylös, vaikka näin kesätyöntekijänä tämänhetkinen palkkakin tuntuu hyvältä opintotukiin verrattuna. Että niin.

Hankin uuden polkupyörän! Se on hybridi, siinä on etujousitus ja sillä pääse kovaa ja kevyesti! Edellinen pyöränä lähti pihastamme vorojen matkaan toissa syksynä ja sen jälkeen olen huristellut isomummolan vanhalla Tunturilla.

Siinä ehkä oli tärkemmät kesäkuulumiset tähän mennessä. Kesäreissuja en hirveästi kerkeä tänä kesänä tekemään koska työt kestävät koulun alkuun asti.. mutta mukavaa kesän jatkoa!

Namit mulle.

2007-04-01T21:11:00+03:00

Mikä siinä onkin, kun kerrankin on muistanut ostaa pääsiäisnameja pikkunoidille, niin silloin ovikello ei soi lainkaan? Tai soi vain kerran. Ja kun ei ole hankkinut mitään, täytyy yrittää pysyä mahdollisimman hiljaa ovikellon soidessa, etteivät vain virpojat kuule että olisimme kotona.

Tänään aamupäivällä ovellamme kävi kaksi virpojaa, joista toisella oli noitahattupäässä ja toisella päällään callegepaita ja verkkarit. Eli ei tietoakaan siitä, että nämä pojat olisvat näyttäneet oikeilta virpojilta.( Lähinnä tuli mieleen että karkit mulle ja heti!!) Olisi tehnyt mieli ottaa vitsat Elmerin leikkikepeiksi ja syödä karkit itse!Nih!

Nyt menen rentoutumaan saunaan koska huomenna alkaa viikon mittainen perehdytys kesätyöpaikkaani!jäiks.

Älä säikähdä mutta ajoin juuri kolarin.

2007-02-07T13:44:00+02:00

Törmäsin sunnuntaina aura-autoon. Syy oli mitä ilmeisimmin minun. Lähdin ohittamaan aura-autoa suoralla tiella, kun se hidasti vauhtia. Luulin tällöin, että se päästäisi minut sen ohitse, mutta toisin kävi, en huomannut auton vilkuttavan vasemmalle.Vauhti ei ollut kova, noin 60km/h. Ehdin suunnitella ennen tömähdystä, että ilmoitan ensin miehelleni tapahtuneesta ja sitten poliisille.

Törmäyksen jälkeen osasin ajaa vielä muutaman metrin autoa tien sivuun, mutta sen jälkeen olinkin jo melko shokissa... Aura-auton kuski soitti poliisit paikalle, ja melko nopeasti he siihen saapuivatkin. Ohitse ajoi myös sattumalta ambulanssi, joka pysähtyi paikanlle. Ensihoitaja tarkisti siinä vaiheessa minun niskat ja selän. Kävin myöhemmin illalla vielä ensiavussa tarkatuttamassa itseni ja kaikki oli ok.

Jäin poliisien lähdettyä yksin tien poskeen odottelemaan miestäni ja hänen vanhempiaan. Yritin saada vanhempiani ja siskoani kiinni kertoakseni mitä on tapahtunut. Siukku piti minulle puhelimitse seuraa, etten vain lähtisi shokissa haahuilemaan minnekään. (kiitokset tästä)
Mietimme myös, että uskallanko laittaa auton päälle, jotta saisin lämmintä ilmaa, mutta tulimme siihen tulokseen että parempi olla käynnistämättä autoa, ettei se vain räjähdä. :D

Nyt mieli alkaa olla jo rauhottunut enkä mieti tapahtunutta koko ajan. Enää ei edes harmita auton kohtalo. Pahaa jälkeä siihen ei tullut ja ensi viikolla meidän pitäisi saada auto takaisin korjaamolta. Jälkeen päin olen ajatellut, että onneksi mieheni vaihtoi autoa alkuvuodesta, koska jos olisin samaan tilanteeseen joutunut vanhalla pikku-ekkerilläni, niin jälki olisi ollut varmasti pahempi. Mutta jossittelu ja asian miettiminen on ihan turhaa, koska pääasia on kuitenkin se että mitään pahaa ei sattunut.

--
lisäys klo17.09
Olin tänään työhaastattelussa ja sain kesäksi töitä :)

10. kerta

2007-02-01T17:25:00+02:00

Pienestä tytöstä asti olen ollut isäni mukana kun hän on käynyt luovuttmassa verta. Oli jännittäävää katsella kun isi makasi pedillä puristellen sideharsorullaa kädessään. Neulakaan ei minua pienenä pelottnut vaikka se näytti ainakin 10 senttiä pitkältä. Verenluovutusreissut huipentuivat siihen kun minäkin sain syödä suolakeksejä ja suolakurkkuja, mitkä oli tarkoitettu verenluovuttajille.

Odotin ensimmäsitä luovutuskertaa kovasti. Olin täyttänyt 18 edellisenä keväänä kun hiihtolomalla kiertävä veripalvelu tuli paikkakunnalle pariksi päiväksi. Jännitin hirveästi ensimmäistä kertaa, isä oli mukana ja sanoi vain että ei sitä kannata jännittää. Se ei tuntunut kovin lohdullista siinä vaiheessa kun mieleeni muistui se 10 senttiä pitkä neula..Luovutus onnistui hyvin jännityksestä huolimatta. Hieman minua huimasi ylös noustessa, mutta huonoa oloa ei tullut. Huimauskin meni ohi kun sain suolakeksejä ja appelsiinimehua luovutuksen jälkeen :).

Tänään luovutin 10. kerran verta ja aina siitä tulee yhtä hyvä ja iloinen mieli, kuin ekalla keralla. Sain myös yhden ystäväni ensikertalaisena mukaani. Häntä aluksi jännitti, mutta kun hän huomasi kuinka vaivatonta ja helppoa luovuttminen on, niin jännitys katosi kokonaan.

Tänään minulla olisi siivouspäivä, mutta verenluovutuspäivänä ei saa tehdä mitään kroppaa rasittavaa toimintaa. Joten minulla on siis oikeus laiskotella ja laittaa mies imuroimaan..;) No, ehkä voin pyyhkiä pölyt ja viedä roskat.

Viikonloppuna menen lapsuuden kaverini polttareihin. Ohjelmassa on erilasian aktiviteetteja, kuten jousiammuntaa, rekiajelua ja saunomista. Avantouintikin olisi mahdollista mutta enpä tiedä uskallanko veteen pulahtaa.. Mutta mukavaa loppuviikkoa ja menkää luovuttamaan verta!:)