Tämä itseskeen oleminen on alkanut tuntua kohtalaisen mukavalta. On se vaatinut opettelemista, mutta nyt olen jo aikalailla tottunut siihen. Vietän paljon aikaa ystävieni kanssa ja suunnitteilla on muutama mukava reissukin.

Varasimme pari viikkoa sitten kahden ystävän (E&M) kanssa Thaimaan matkan ensi vuoden tammikuuhun. Otimme turvallisen pakettimatkan, neljä päivää Bangkokissa ja seitsemän päivää Koh Samuilla. Meistä kun ei yksikään ole niin kaukana vielä käynnyt. Matka tuntuu nyt kauakiselta, mutta kai tämä reilu yhdeksän kuukautta nopeasti menee:).

Toukokuussa on tarkoituksen lähteä viettämään Riikaan hyvän ystäväni kanssa yhteisiä viiskymppisiä. Minä ja ystäväni H. täytämme molemma 25 vuotta toukokuussa ja päätimme juhlistaa sitä yhdessä. Matkaa ei ole vielä varattunu mutta tarkoituksen on sitä suunnitella parin viikon päästä kun näemme toisemme pitkästä aikaan.

Lisäksi minun pitäisi lähteä käymään Levillä kevään/kesän aikana tapaamassa pitkästä aikaan ihanaa ystävääni A:ta. On mennyt jo liian pitkään ettemme ole nähneet toisiamme. On jo kova ikävä yhdessä olemista ja jutustelua. A:n kanssa muutimme samalta paikka kunnalta opiskelmaan todella kauaksi toisistamme, mutta yhteydenpito on pysynyt hyvänä siitä huolimatta.  Ja häntä olen eniten nähnyt vanhoista ystävistäni satojen kilometrien välimatkasta huolimatta.

Mutta seuraava reissuni on ensi viikonloppuna kotikotiin. Olen käynyt viimeksi kotona ennen joulua, ja kerran vain hakemassa kissat sieltä hoidosta. Tiedossa on todennäiköisesti hyvää live-musiikkia hyvässä seurassa. Ja tietenkin saan kuulla kuulumiset vanhempieni Thaimaan matkasta:).

Tänänä kuitenkin on aloitetta yövuorot, jotta pääsen perjantaina viettämään kolmen päivän vapaita! Mutta nyt yökkäri pois päältä ja ulkovaatteet niskaan ja nauttimaan ulos keväisestä auringosta!! Ehkä se kevät sieltä jo tulee, vaikka lunta satoikin yöllä ainakin viisi senttiä!!Mur.

 

 

 

Päätin äsken päivittää blogiani pitkästä aikaan. Ja näin teinkin. Mutta hetkessä tämä kaikki kirjoittamani teksti katosi kun painoin "Esikatsele"- painiketta. Hmm..kummallista. Päätin nyt siis olla kirjoittamatta kuulumisiani uudelleen. Päätin kertoa vain pääkohdat:

- Lopetin kuukausi sitten seitsemän ja puolen vuoden parisuhteen. Päätös oli hankala    mutta harkittu.

- Luulen, että viime vuonna minuun meinasi iskeä uupumus.

- Opetteln nyt olemaan yksin ja itseskseni ensimmäsitä kertaa elämässäni. Paitsi onhan minulla ihanat kisut, Elmeri ja Roope:)

- Uusi vuokraasuntoni on ihana ja tuntui heti kodilta

Siinä ehkä tärkeimmät. Paitsi että, lupaan tänä vuonna hieman hidastaa tahtia ja opettelen vain olemaan:)

 

Nyt on kuukauden verran oikeaa työntekoa takana ja se on osoittautunut erittäin mieluisaksi. Enää ei tarvitse stressata koulutehväin palautuspäivistä ja siitä, että ne ovat menneet umpeen jo jopa viikkoja sitten ja tehtäväpino kasvaa pöydän nurkalla. Nyt saa jättää työmurheet töihin sieltä lähtiessä, eikä niitä tarvitse kotona miettiä. Lisäksi on mukava saada säännllösesti palkkaa ja voi tehdä erinäisiä hankintoja. Kaksi hankinnoista on jo tehty: astianpesukona sekä tallentava digiboxi. Listalla olisi vielä ainakin uusi sohva sekä ruokailuryhmä. Mutta tällä hetkellä joudun palkkani suuntamaan opintotukien takaisin maksuun. Yhden kuukauden peruin jo viime vuonna, mutta takaisin joudun vielä maksamaan kolme tukikuukautta lisää.

Mutta nyt pakkaan hansakat ja käsisiteet kassiin ja lähden nyrkkeilemään, mukavaa alkavaa helmikuuta!
--

Hups. Unohdin julkaista tämän ja olinkin jo treeneissä.  Jan yt minusta tuntuu että huomenna minun käsivarteni ovat täynnä mustelmia...

Aikaa on taas vierähtänyt viimekirjoituksestani melko runsaasti ja paljon on kerennyt tapahtua sinä aikana.

Tässä  tärkeimmät:

- Opinnäytetyö valmistui ajallaan muutama viikko sitten, lisäksi sain kaikki rästit tehtyä
- Valmistun ensiviikolla, Jihuu!!
- Päätin mennä töihin viimekesäiseen työpaikaani valmitumisen jälkeen.
- Aloitin uuden harrastuksen, potkunyrkkeilyn. Ihan huippu laji!
- Saavuin eilen lomailemasta Frankfurtista, missä muistuttelin mieleeni sankasankieltä ja tutustuin paikallisiin herkkuihin hyvässä seurassa.

Nyt puran laukkuni, pesen pyykkiä ja lähden ulos syömään mieheni synttäreiden kunniaksi!

Olen hieman stressaantunut (edelleen) tuelvasta valmistumisestani ja  sen myötä  tulevasta työpaikasta. Sen tiedän että työpaikoista ei tule olemaan pulaa ja itse saa melkeinpä valita mihin menee  töihin. Mutta tämä valinta ei olekaan niin helppoa. Olen kätytännössä luvannut mennä töihin vuoden vaihteen jälkeen viimekesän kesätyöpaikkaani. Paikka on kiva, työkaverit mukavia ja työ itsessään on monipuolista ja jo entuudestaan minulle tuttua, joten minun ei tarvitsisi jännittää töihin menoa.

Mutta tänään sain melko mielnkiintoisen työtarjouksen. Kyseessä olisi vuoden mittainen työsopimus ja aavistuksen parempi palkka, kuin siellä mihin olen jo suullisesti luvannut mennä. Suurempi palkka tietenkin houkuttelisi uuteen paikkaan töihin sekä se, että siellä saisin erittäin hyvää ja laaja-alaista pohjaa tulevaan ammattiini. Joten ongelmani on se, teenkö niin kuten olin jo aikasemmin sopinut ja aloitan urani tutussa ja turvallisessa paikassa vai otanko haasteen vastaan, minulle hieman vieraammassa paikassa? Ja tietenkin minua mietityttää se mitä työnanataja "ajattelee", jos peruisin töihin menon aiemmin sovittuun paikkaan. Toisaaltaan en ole mitään sopimusta vielä allekirjoittanut joten en ole vielä sitoutunut mihinkään...päätös vaan pitäisi tehdä melko pian, vaikken ole edes vielä valmistunut :)

Mutta nyt menen potemaan stressipäänsärkyä sänkyyn ja toivon että se menee pian ohi että pääsen illalla vielä uimaan.