Pienestä tytöstä asti olen ollut isäni mukana kun hän on käynyt luovuttmassa verta. Oli jännittäävää katsella kun isi makasi pedillä puristellen sideharsorullaa kädessään. Neulakaan ei minua pienenä pelottnut vaikka se näytti ainakin 10 senttiä pitkältä. Verenluovutusreissut huipentuivat siihen kun minäkin sain syödä suolakeksejä ja suolakurkkuja, mitkä oli tarkoitettu verenluovuttajille.

Odotin ensimmäsitä luovutuskertaa kovasti. Olin täyttänyt 18 edellisenä keväänä kun hiihtolomalla kiertävä veripalvelu tuli paikkakunnalle pariksi päiväksi. Jännitin hirveästi ensimmäistä kertaa, isä oli mukana ja sanoi vain että ei sitä kannata jännittää. Se ei tuntunut kovin lohdullista siinä vaiheessa kun mieleeni muistui se 10 senttiä pitkä neula..Luovutus onnistui hyvin jännityksestä huolimatta. Hieman minua huimasi ylös noustessa, mutta huonoa oloa ei tullut. Huimauskin meni ohi kun sain suolakeksejä ja appelsiinimehua luovutuksen jälkeen :).

Tänään luovutin 10. kerran verta ja aina siitä tulee yhtä hyvä ja iloinen mieli, kuin ekalla keralla. Sain myös yhden ystäväni ensikertalaisena mukaani. Häntä aluksi jännitti, mutta kun hän huomasi kuinka vaivatonta ja helppoa luovuttminen on, niin jännitys katosi kokonaan.

Tänään minulla olisi siivouspäivä, mutta verenluovutuspäivänä ei saa tehdä mitään kroppaa rasittavaa toimintaa. Joten minulla on siis oikeus laiskotella ja laittaa mies imuroimaan..;) No, ehkä voin pyyhkiä pölyt ja viedä roskat.

Viikonloppuna menen  lapsuuden kaverini polttareihin. Ohjelmassa on erilasian aktiviteetteja, kuten jousiammuntaa, rekiajelua ja saunomista. Avantouintikin olisi mahdollista mutta enpä tiedä uskallanko veteen pulahtaa.. Mutta mukavaa loppuviikkoa ja menkää luovuttamaan verta!:)