Syksy vierähti ohitse hurjalla vauhdilla. Tein töitä ja lomailin ystävän luona pohjoisissa. Näin joulupukin, painoin käteni Lordin käsiä vasten ja nautin pohjoisen iloisten ihmisten seurasta. Ja oikeasti se ihmisten ystävällisyys ja avoimuus oli aivan eri luokkaa kuin mihin olen tottunut täällä etelässä.

Tällä hetkellä olen työharjoittelussa toista viikkoa. Yhteensä harjoittelu kestää viisi viikkoa, siinä ajassa ennättää hyvin oppia talon tavoille ja täyttämään itselleni asettamani tavoitteet. Minun pitää myös pohtia kriittisesti omaa ammatillista kehittymistäni sekä mitä erityisosaamista juuri tässä työssä minulta vaaditaan. Jotain kehitystä on ainakin tapahtunut, kun tällä kertää harjoittelussa en jännitä juuri yhtään, olen saanut nukkuttua yöni hyvin ja enkä ole huomannut minkäänlaisia stressituntemuksia itsessäni. Kummallista.

Huomenna lähden viettämään joulua kotikotiin. Jouluun virttäytymiseni alkoi eilen kun leivoin kolme pellillistä pipareita.Ensimmäistä kertaa tein piparit itse alusta asti, keittiö oli sen jälkeen täynnä jauhoja ja mahani kipeä kun maistelin taikinaa.

(Tässä välissä tapahtui jotain outoa ja internetyhteys katosi eikä suostunut toimimaan koko iltana. Yllä olevan siis kirjoitin eilen)

Nyt reppuni on pakattu ja edessä on parin tunnin automatka. Kissa pitää vielä etsiä jostain piilostaan ja saada laitettua matkustuskoppaan. Tämä yleensä tietää maukumista ja rapiimista, koska Elmeri inhoaa ylitse kaiken matkustamista ja koppaansa. Nyt kaivan pakastimesta katkarapuja ja houkuttelen sen katin esille.