Viikonloppu vierähti pitkästä aikaan kotikotona kyläillessä, ja mukavaa oli. Näin ystäviä, nautin livemusiikista sekä opettelin tekemään kaalikääryleitä, joista tuli erittäin herkullisia. Tosin ostimme liian ison kaalin ja jouduimme vuolemaan lehti ohuemminksi, jotta saissimme kääryleet paremmin rullatuiksi. Kaalikääryleiden tekeminen oli minulle uutta puuhaa. Ainekset ovat yksinkertaiset, mutta se on taitolaji että saa ne näyttämään syömiskelpoisilta. Minun kääryleet lähinnä pursusivat jauheliha-ohrasuurimomössöä uunipellille. Ja kun rullasin ensimmäistä käärylettäni niin äitini teki jo kolmatta...

Syksyn aikana tulen enemmän vierailemaan Keski-Suomessa koska mies menee jahtaamaan hirviä. En koskaan oikein ole ymmärtänyt metsästämistä ja varsinkaan sitä miten jotkut ihmiset siitä nauttivat. Ja tämän mielipiteeni olen kyllä miehellekin ilmoittanut. Mutta kai tuollaisen metsästyskulttuuriin kasvetaan ja tälläiselle betonilähiön kasvatille,kuten minulle, se ei ole verenperintönä saatua ja ehkä tämän vuoksi asia ei minua liiemmin kiinnosta.

Sain myös syksylle töitä, jei! Talouteni on siis loppu vuodeksi turvattu, eikä minun täydy elellä miehen siivellä. Pääsen keikkailemaan syksymmällä viimekesäiseen työpaikkaani, mikä toisaaltaan tarkoitta sitä, että "joudun" viettämään aikaa pois kotoa. Mielelläni sinne kuitenkin menen, koska paikka, työkaverit ja työ itse ovat mukavia. Ja kaiken lisäksi omat taitoni vahvistuvat ja saan siitä hyvää työkokemusta tulevaisuutta ajatellen.

Mutta nyt on aika ruokatauon ja menen ottamaan pakkasesta viikonloppuisia kääryleitä ja pistän perunat kiehumaan muusia varten sekä murskaan jäisiä puolukoita niiden kanssa. Nam!