Törmäsin sunnuntaina aura-autoon. Syy oli mitä ilmeisimmin minun. Lähdin ohittamaan aura-autoa suoralla tiella, kun se hidasti vauhtia. Luulin tällöin, että se päästäisi minut sen ohitse, mutta toisin kävi, en huomannut auton vilkuttavan vasemmalle.Vauhti ei ollut kova, noin 60km/h. Ehdin suunnitella ennen tömähdystä, että ilmoitan ensin miehelleni tapahtuneesta ja sitten poliisille.

Törmäyksen jälkeen osasin ajaa vielä muutaman metrin autoa tien sivuun, mutta sen jälkeen olinkin jo melko shokissa... Aura-auton kuski soitti poliisit paikalle, ja melko nopeasti he siihen saapuivatkin. Ohitse ajoi myös sattumalta ambulanssi, joka pysähtyi paikanlle. Ensihoitaja tarkisti siinä vaiheessa minun niskat ja selän. Kävin myöhemmin illalla vielä ensiavussa tarkatuttamassa itseni ja kaikki oli ok.

Jäin poliisien lähdettyä yksin tien poskeen odottelemaan miestäni ja hänen vanhempiaan. Yritin saada vanhempiani ja siskoani kiinni kertoakseni mitä on tapahtunut. Siukku piti minulle puhelimitse seuraa, etten vain lähtisi shokissa haahuilemaan minnekään. (kiitokset tästä)
Mietimme myös, että uskallanko laittaa auton päälle, jotta saisin lämmintä ilmaa, mutta tulimme siihen tulokseen että parempi olla käynnistämättä autoa, ettei se vain räjähdä. :D

Nyt mieli alkaa olla jo rauhottunut enkä mieti tapahtunutta koko ajan. Enää ei edes harmita auton kohtalo. Pahaa jälkeä siihen ei tullut ja ensi viikolla meidän pitäisi saada auto takaisin korjaamolta. Jälkeen päin olen ajatellut, että onneksi mieheni vaihtoi autoa alkuvuodesta, koska jos olisin samaan tilanteeseen joutunut vanhalla pikku-ekkerilläni, niin jälki olisi ollut varmasti pahempi. Mutta jossittelu ja asian miettiminen on ihan turhaa, koska pääasia on kuitenkin se että mitään pahaa ei sattunut.

--
lisäys klo17.09
Olin tänään työhaastattelussa ja sain kesäksi töitä :)